Tein toisenkin pullon. Tämä on melko suuri, mittoja en tietenkään ymmärtänyt ottaa, mutta siis huomattavasti suurempi kuin prinsessapullo.
Tein levymankelilla savesta levyn, jonka kiepautin muotin ympärille. Näin syntyi runko. Tein pohjan ja kiinnitin osat yhteen. Sitten tajusin, että en haluakaan tehdä sitä mitä ikinä olinkaan tekemässä. Aikeenani oli kiskaista jo tehty työ vain irti muotin päältä ja aloittaa jotain muuta alusta, mutta tarttuessani työhön, savilevy alkoikin revetä. Näin syntynyt muoto oli niin mielenkiintoinen, että peruin kaikki pahat ajatukseni alusta aloittamisesta.
Tein pullolle suukappaleen, jonka istutin ikäänkuin pullon sisään. Helpommin muuten kirjoitettu kuin tehty. Halusin liitoksesta siistin, mutta kuitenkin siitä tuli saada tukeva.
Kun raakapoltto oli saatu onnellisesti suoritettua, lasitin pullon sisältä, jotta sitä voi turvallisin mielin käyttää. Tein ensin pulloon vahalla kiemuroita, vähän samaan tapaan kuin olen tehnyt öljylamppuihin. Mutta kun sain kiemurat tehtyä, en pitänytkään niistä. Niinpä pullo meni vielä kerran raakapolttoon, jotta vaha saatiin pois. Tämän jälkeen laitoin pullon ulkopinnalle oksidia, mutta yllätys oli melkoinen, kun pullo tuli uunista ulos. Oksidista ei ole jäljellä kuin muisto. Onneksi se ei haittaa, harmaa savi on kaunista itsessään.
Minä itse pidän tästä työstä todella, todella kovasti. Aavistuksen houkutti ajatus pullon jättämisestä kotiin, mutta uskon sen olevan hyvässä kodissa Ystäväni luona.
-Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti